Myanmar osa 2/2, Inle Lake ja Ngwe Saung Beach

Ngwe Saung Beach ja Inle Lake

Otimme siis tällaisen meno-paluu bussilipun ja varasimme majoituksen valmiiksi jo perjantai-sunnuntaille Ngwe Saungilta. Majoitus oli 25 $/yö Luxer Deluxe Hotel:ssa. Se oli halvin mitä netistä löysin, joten majoitusten hintataso oli siis melko korkea, sillä huone ei ollut kummoinen. (Verrattuna mitä Thaimaassa tuolla rahalla saisi)

Näkymää kylälle Saung beachilla.

The Big Coconut and Jani!

Lauantaina vietimme päivän rannalla auringosta nauttien. Ihmettelimme, kun rannan vierustat olivat täynnä toinen toistaan kalliimpia ja hienompia resortteja, mutta ranta oli tyhjillään! Olisin odottanut suurempaa ihmismäärää niiden resorttien perusteella, mutta lähinnä näkyi muutama eläkeläinen kävelemässä rannalla, sekä paikallisia töissä (kalapelloilla?).

Kalapelto?! Siis kyllä, nuo keot ovat kuivattuja pieniä kaloja!

Siellä paikalliset haravoivat kuivuneita kaloja hiekan seasta, ja kokosivat ne pinoihin. Illan päätteeksi kalat kerättiin koreihin. kalanhaju oli aika voimakas..

Seuraavana päivänä vuokrasimme polkupyörät, jotka saimme päiväksi käyttöömme 2 $ hintaan. Ajelimme kauemmas majapaikastamme ja löysimme ”lovers island” – saaren siis jonne pääsisi kävelemään laskuveden aikaan, epäonneksemme huomasimme kuitenkin että oli nousuveden aika. Jani kuitenkin kävi katsastamassa saaren uiden/kahlaten. Pyöräily rannalla oli huisia! Ja ranta oli todella kaunis, saimme mielettömiä ”postikorttikuvia”! Hiekka oli ihanan valkoista ja ranta oli melko koskematon. Matkalla löysimme kivan oloisen Japanilaisen ravintolan, mistä löytyi jopa punaviiniä! ja riippumatot! Jumitimme siinä hetken ja jatkoimme matkaa.

Illalla menimme katsomaan auringonlaskun rantaan ja sen jälkeen syömään mereneläviä! Halusimme kokeilla Wine Wine- ravintolaa, että jospa sieltä löytyisi viiniä, mutta eipä ollut listalla, vaikka nimi ehkä olisi voinut siihen viitata. Olimme ravintolan ainoat turistit taas jälleen ja jonkun verran paikalliset tuijottivat meitä, mutta eipä tuo haitannut.

Aamupala sisältyi hotellin hintaan, Myanmarissa se sisältyi itseasiassa jokaisessa majapaikassa missä yövyimme, ja aamupala tarjoiltiin hotellin katolla olevassa ravintolassa. Oli mukava syödä aamuauringossa, mikä lämmitti jo erittäin hyvin..

Rantaminä!

Ei ollut liiaksi tungosta rannalla..

Postikorttikuva!

Lovers Island.

Japanese food!

Ngwe Saung Beach:n majoitus..

Maanantaiaamuna bussi tosiaan tuli hakemaan meitä klo 10 hotellimme edestä (aivan aikataulussa?!) ja matka Yangoniin takaisin alkoi. Meillä oli tavoitteena ehtiä samana päivänä vielä yöbussiin kohti Inle järveä. Inle järvelle viimeinen bussi Yangonista lähtisi klo 19.00 ja meidän oli tarkoitus olla Yangonissa takaisin klo 17.00 Kaikki meni nappiin; bussi jätti meidät jonkinlaisen bussiaseman lähelle, josta saimme ostettua liput VIP-bussiin Inle järvelle. Lippu maksoi 17 500 kyat (17,5 US dollar) ja bussi lähti Aung Mingalo – bussiasemalta, jonne täytyi vielä ehtiä taksilla! Taksissa meni aikaa noin tunti ja se maksoi 7000 kyattia, taksillakin oli vaikeuksia löytää oikeaa bussiyhtiötä, sillä Aung Mingalo oli todella suuri. Siellä oli varmaa 100 operoivaa bussiyhtiötä. Meidän omamme kuitenkin löytyi ja oli voittajafiilis, varsinkin kun huomasimme kuinka mukavat penkit bussissa oli!

VIP-bussin penkit olivat mukavat! Eikös näytäkkin hyvältä

Tutustuimme matkan aikana kahteen saksalaiseen; Maxiin ja Jonathaniin, jotka osoittautuivat myöhemmin Todella hyviksi tyypeiksi. Bussi jätti meidät Nyaungshwe kaupungin keskelle about 7 aikaan aamulla. Bussissa oli aivan jäätävän kylmä, he pitävät ilmastointia jostain syystä niin kovalla että pahimmillaa bussissa oli vain 8 °C lämmintä!! Lähdimme sitten nelistään etsimään majoitusta ja löysimme mukavan paikan keskeltä kaupunkia joen lähistöltä, jossa majoitus maksoi vain 10 $/yö/ihminen ja aamupala sisältyi taas hintaan; munakas, hedelmiä; pannullinen teetä/kahvia ja paahtoleipää.

Päätimme lähteä nelistään viinitilalle, joka oli vuorilla lähellä kaupunkia. Olimme nukkuneet vähän ylipitkät päiväunet yöbussin vuoksi, joten päätimme säästää aikaa ja otimme taksin. Viinitilalla suuntasimme suoraan ravintolaan ja tilasimme maistelusatsin, jossa sai maistaa 4 eriviiniä melkoisen edullisesti. Ehdimme sinne juuri sopivasti auringonlaskun aikaan ja Jani ei malttanut pysyä aloillaan, vaan oli aivan täpinöissään hienoista maisemista, joista saisi upeita kuvia.

Viinitarhaa..

Odotettiin viiniä saapuvaksi ja ihailtiin maisemia!

Valkoviini maisteluvuorossa.

Nuo rypäleet olivat Todella maukkaita, ei saa Suomesta noin hyviä ei.

Viinitila ja sen ravintola.

Ja pitihän sitä nyt viinitilalla sinihomejuustoa syödä.. Pitkästä aikaa ah Nam!

Max kaatoi meille bunaviinit!

Ilta oli oikein mukava ja viinitilan jälkeen suuntaisimme yömarkkinoille, missä oli lähinnä katuravintoloita. Kadulla safkat maksoivat semmoisen 1,5 $, eli ei aivan liiaksi ja varsinkin grillistä ostetut rapu/kana/mitälie tikut olivat todella maukkaita!

Semmoiset grilliruuat.

Katuraflassa syömässä. Tarjoilija ei ihan osannut rajata kuvaa oikein, enkä minä katsoa kameraan, mutta muuten ihan hyvä!

Seuraavana päivänä suuntasimme Inle Lakelle veneellä, johon tulikin sitten meidän neljän lisäksi myös kaksi tsekkiläistä reissaria. Venekyyti maksoi 14 $ ja vietettyämme koko päivän (klo 8-19.00) veneessä ja maksettuamme summan kuudessa osassa, mietimme mitä siitä voi jäädä kuskille tuntipalkaksi..

Inle Lakella oli kalastajia, turisteja, kyliä, kaikenmoisia hedelmä/kasviviljelmiä, markkinat, pagodoja, ravintoloita ja käsityöpajoja. Pidimme tunnelmasta siellä ja vietimmekin tosiaan koko päivän järvellä.

Veneretki alkaa, jipii!

Nämä kalastajat olivat kanavan suulla, heti poseeraamassa turisteja varten, sillä tuo näkymä kalastajista on kuuluisa juuri Inle Lakesta.

Kalastaja työssään, taitaa olla melkoinen tasapaino heillä.

Little Venetsia?

Kylä järvellä!

Pyh, minua ei päästetty punaiselle matolle!

Kävimme monessa käsityöpajassa, he tekivät veneitä, ompelivat kankaita, takoivat hopeakoruja.. kaikenlaista!

Ennen tuo pitkäkaulaisuus on ollut perinne ja heidän kulttuurissaan sitä kauniimpi nainen, mitä pidempi kaula. Aivan hävetti ottaa kuva, he olivat tuolla vain turistien pällisteltävänä. Mutta halusin näyttää mitä turismi voi saada aikaan!

Max ja Jonathan kookos-ostoksilla!

Jotakin ne siellä viljelöö..

King of the boat?!

Illalla menimme Min Min’s (omistajan nimi oli Min Min) ravintolaan, josta tiesimme saavamme hyvät ja edulliset Mojitot. (1,8 $) Illan päätteeksi Jani sattui pysymään paikan omistajalta opastetusta trekistä vuorille. Hän sanoi, että voi järjestää trekin meille huomisesta alkaen, yksi yö luostarissa tai paikallisten kotona ja kaksi päivää vuorilla kävellen ja vuoristokyliä kierrellen. Meillä kävi hirmuinen tuuri, koska saimme Min Minin oppaaksemme, joka osasi hyvin englantia ja varsinkin Maxin iloksi puhui mielellään Myanmarin poliittisesta tilanteesta.

Trekki oli aivan mahtava, kyllä jalat olivat hapoilla kahden tunnin kiipeämisen jälkeen, mutta yön vietto paikallisen perheen kotona oli huippua! He olivat Min Minin ystäviä, mutta hän ei ollut ilmoittanut tulostamme mitään, sillä meidän oli alunperin tarkoitus mennä yöksi luostariin. He kuitenkin ottivat meidät vastaan ja tarjosivat illallisen ja aamiaisen. Illallinen maistui todella hyvältä pitkän päivän jälkeen ja lattialla nukkuminenkin meni ihmeen mukavasti. Todella hieno kokemus, kiittelimme vuolaasti perhettä lähtiessämme, ja he tuntuivat olevan mielissään.

Trekin alussa törmäsimme paikalliisiin maanviljelijöihin, he vaikuttivat oikein mukavilta.

Päästiin katsomaan kuinka paikalliset tekevät sokeria sokeriruo'osta!

Näkymää vuorelta, maisemat olivat aivan upeat. Oppaamme vain kiiti niin nopeaa tahtia, että jäi maisemien ihailu vähän vähemmälle..

Aurinko laski äkkiä.

Kylien läpi kävellessämme paljon lapsia tuli vastaan ja Max ja Jonathan olivat ostaneet heille vietäväksi tikkareita! Lapset olivat aivan haltioissaan ja arvostin kyllä todella paljon Maxin ja Jonathanin meininkiä muutenkin. Trekki maksoi meille yhteensä 30 $, sillä trekin jälkeen Min Min ehdotti meille ei-turistista kuumaa lähdettä! Sillä olimme lähdössä suoraan trekin jälkeen yöbussiin, minä ja Jani kohti Mandalayta ja Max ja Jonathan kohti Bagania. Ennen bussia teki siis erittäin ja todella hyvää päästä käymään suihkussa ja lämpimässä/kuumassa luonnon kylvyssä! Pelkkä trekki siis olisi maksanut 24 $, mutta kuumalähde ja kyyti sinne maksoivat siihen päälle 6 $.

Vuorella paikallisten kotona meille tarjottiin oikea juhla-ateria!

Jonathan, Max, Jani ja minä aterioimassa. En tiedä mitä kasvisruoat olivat, mutta erittäin maukasta se oli ja tofu oli myös tosi herkkua!

Siinä heidän "olohuoneensa", jossa me saimme nukkua, nuo viltit auttoivat yöllä oikein hyvin, ei palellut yhtään.

Seuraavana päivänä lähdettiin alas päin vuorelta.

Trekkaajat!

Valitsimme trekkireitin, johon sisältyi matka kaupunkiin järven lävitse.

Pojat ottivat heti palkinto-oluet trekin jälkeen!

Jos olette käymässä Nyaungshwe- kaupungissa, käykää ehdottomasti Min Min’s ravintolassa! Hänellä oli unelma; perustaa oma ravintola vuorille viinitilan lähelle, sillä nyt hän oli vuokralla toisen henkilön omistamassa kiinteistössä, eikä pitänyt siitä. Toivon todella, että hänen haaveensa toteutuu.

Kylpyyn kuuman lähteen veteen, ja kattokaa kuin söpö allas!!

Yöbussi Mandalayhin lähti klo 20.00 (meidät haettiin Min Min’s edestä bussisasemalle jo 18:30?) ja tällä kertaa se ei ollut aivan niin kylmä kuin viimeksi, sillä Jani sanoi asiasta jollekin työntekijälle. Bussin oli tarkoitus olla perillä Mandalayn linja-autoasemalla (11 km keskustasta) noin viideltä aamulla, mutta olikin jo 3 aamuyöstä! Siinä sitten unitokkurassa kyselimme muilta minne he olivat menossa ja äkkiä selvisi missä pack-pack majoitukset Mandalayssa sijaitsivat (mm. Nylon hostel). Emme saaneet jaettua taksia, joten otimme kaksistaan taksin keskustaan hintaan 5,5 $. Ensimmäiset neljä majoitusta olivat täynnä, mutta onneksi Jani oli saanut kaveriltaan Myanmar Lonely Planet:n ja siinä olevan kartan perusteella suunnistimme Sabai Phyu Hotellia kohti. Sieltä saimme onneksemme huoneen hintaan 22 $/yö ja teimme siis erittäin aikaisen check-inin, kello oli neljä aamuyöllä.

Seuraavana päivänä kävimme käppäilemässä kaupungilla ja illalla menimme Mandalay Hill:lle. Otimme mopotaksit vuoren juurelle (1,5 $) ja kävelimme muutaman rappusen ylös 240 metriä korkealle nyppylälle katsomaan auringonlaskua. Taas olimme tässäkin vähän viimetingassa, mutta kun oikein puuskutimme menemään, niin ehdimme näkemään auringonlaskun! Minulla oli lento takaisin Bangkokiin seuraavana päivänä eli sunnuntaina noin yhden aikaan iltapäivällä ja Jani oli tullut kanssani Mandalayhin sen vuoksi, hän itse jatkoi tästä vielä Baganiin ja myöhemmin Kiinaan. Otin taksin klo 10 aikoihin hotellilta, joka oli kyllä kallis, 12 $. Mandalayn lentokenttä oli todella pieni, joten eksymisen vaaraa ei ainakaan ollut, mutta siellä oli jopa ilmainen wifi!

Tulipas harvinaisen paljon tekstiä, seuraava reissu lähteekin torstaina kohti Singaporea/Kuala Lumpuria!!