Myanmar osa 1/2, Yangon

Myanmar, Yangon

Myanmar eli entinen Burma on siis vastikään auennut laajemmin tursteille, sillä lähes viidenkymmmenen vuoden ajan Myanmaria hallitsi sotilasjuntta. Maassa on ankara sensuuri, joten kritiikki vallanpitäjiä kohtaan ei ole sallittu. Sotilasjuntta siirtyi vuonna 1962 sosialismiin ja näin talous ei kasvanut, ja maa ajautui vähitellen köyhyyteen ja sisäisten levottomuuksien kierteeseen. Köyhyydestä kertoo se, että kaksi kolmasosaa Myanmarin työväestöstä työskentelee maatalouden parissa ja harmaan talouden arvellaan olevan jopa valtiontaloutta suurempi. Aung San Suu Kyi on juuri Myanmarin oppositiotaistelija, joka oli kotiarestissa 15 vuotta ja vapautettiin vuonna 2010. Yksi Yangonin ”top matkustuskohteista” olisi ollut Ayng San Suu Kyi:n koti, emme kuitenkaan käyneet siellä.

Oltiin rikkaita! 1 US $ = 1000 kyat

Viisumin haku Myanmariin tapahtui Thaimaan Myanmarin suurlähetystöstä Bangkokista, joka sijaitsee Surasak:n BTS:n lähettyvillä. Passin lisäksi sinne täytyi varata 2 passikuvaa ja paikanpäällä piti täyttää lomake viisumihakemukseen sekä maksaa 810 bth (18 e) viisumista. Pikaviisumi olisi ollut kalliimpi, 1260 bth (29 e). Itse pääsin viemään viisumin melko vaivattomasti, aika jolloin hakemuksen voi viedä klo 9-12. Jani haki viisumini, hakuaika 15:30-16:30, kun en itse ehtinyt Full Moonien vuoksi, ja jonossa oli kuulemma mennyt kevyet 3 tuntia.

Tiistaina, lentoa edeltävänä iltana, vaihdoimme tarvittavan määrän rahaa pankissa 100 dollarin seteleiksi, joiden täytyi olla uusia; niissä ei saa olla leimoja, merkintöjä tai minkäänlaisia kurttuja. Tämä sen vuoksi, että emme tienneet onko Myanmarissa ottomaatteja, käykö siellä master card ja millainen rahanvaihdon mahdollisuus maassa on. Kuitenkin Yangonissa olisi ollut mahdollista nostaa heti lentokentältä rahaa automaatista ja vaihtaa viereisessä rahanvaihtotiskissä hyvällä kurssilla (1 US dollar = 980 Kyat). Myanmarissa voi siis maksaa uusilla, sileillä USA:n dollareilla tai maa omalla valuutalla Kyat:lla. Jos maksat USA:n dollareilla saat sitten kyatteja takaisin ja kyatit ovat käypää valuuttaa huonokuntoisinakin seteleinä, mutta dollarit eivät, joten niiden kanssa pitää olla tarkkana.

Jos joku ei ole ikinä nähnyt tällaista WC:tä niin siinä on kuva: monilla huoltoasemilla, missä bussit pysähtyvät on vain tuollaisia "reikä maassa" vessoja sekä joskus ravintoloissa jne..

Keskiviikkona matka alkoi Don Mueang lentokentältä lennon lähtiessä kohti Yangonia kello 12 aikaan. Lensimme Air asialla ja lento maksoi noin 50 euroa. Lentokenttä oli todella modernin oloinen ja aivan yllätyinkin tästä. Taksin saaminen lentokentältä suoraan majoitukselle oli helppoa, sillä porukka puhui melko hyvin englantia, toisin kuin Thaimaassa. Matka lentokentältä Agga Guesthouselle kesti n. 30 min ja maksoi 7000 kyat ( 7 US dollar). Taksikuski jutteli paljon ja oli ystävällinen, kuten myös hotellin henkilökunta, mikä antoi heti hyvän kuvan Yangonista.

Agga Guest hotel- huoneemme

Huoneemme oli siisti, mutta pieni, ilman omaa WC:tä ja maksoi 20 $/yö. Ensimmäisenä iltana lähdimme käymään 100 metriä korkeassa Sakura Towerissa, joka oli noin 1,5 kilometrin päässä majoituksestamme. Siellä esimerkiksi mansikka smoothie maksoi 5 kertaa sen minkä alhaalla katukuppilassa, mutta halusimme katsella auringonlaskun sieltä. Siis jopa 1300 kyat eli 1,3 $..

Näkymää Sakura Towerista, Yangonista

Katukeittiön antimia

Oli mahtava tunnelma, istuttiin kadulla paikallisten seassa pienillä pienillä muovijakkaroilla, juotiin (hyvää!) intialaista teetä ja katseltiin kadun vilskettä. Tämä markkinapaikka oli Yangonin päärautatieaseman lähellä.

Kadulla oli myynnissä kumman näköisiä hedelmiä

Kaduilla ihmiset hymyilivät paljon enkä itse ainakaan tuntenut oloani uhatuksi tai ei-tervetulleeksi kertaakaan. Ensimmäisiin asioihin mihin kiinnitti huomiota oli miesten pitkät kietaisuhameet, pusu-ääni jolla he kutsuvat toisiaan sekä pienet katukuppilat jokapuolella. Kaupungin liikenne oli mielestäni ei-niin kaoottinen. Mopot ovat kielletty Yangonissa, joten niiden puuttumisen katukuvasta huomasi heti, Bangkok on esimerkiksi mopoja/skoottereita täynnä. 

Seuraavana päivänä hyppäsimme kehäjunan kyytiin, joka kiertää siis Yangonin ympäristön 3 tunnissa ja palaa takaisin päärautatieasemalle. Junalippu maksoi 1 $/henkilö, mutta lippu mahdollisti vain yhden entryn junaan; ei siis voinut hypätä pois ja jäädä katselemaan paikkoja ja sitten hypätä taas seuraavaan junaan. Eipä siellä kyllä olisi hirveästi ollutkaan paikkoja mitä katsella, sillä juna kiersi lähinnä maaseutua pitkin peltojen vierustoja. Kaksi paikallista tyttöä tulivat junassa sanomaan yllättäen: ”Hi, we want to talk to you!”. He halusivat siis jutella meille ja harjoitella englantia samalla. He olivat oikein mukavia tyttöjä ja olivat kuulemma opiskelleet englantia vain vuoden?! ja osasivat kyllä kommunikoida ihan kohtalaisesti.

Paikalliset tytöt, jotka tulivat juttelemaan kanssamme junassa. Kirjoitin heidän nimensä ylös: Zar Chi ja Htet Ei, Myanmarilaisilla ei kuulemma ole sukunimiä..?

Maaseutunäkymää junasta.

Asuintaloja..!

Maanviljelijä työssään.. itse en uskaltaisi tuohon liejuun astua.. varsinkaan niin että vesi olisi nivusiin asti. Hui mitä kaikkia loisia tai käärmeitä siellä voi olla!

Perjantaina halusimme mennä katsomaan Shwedagon Pagodan (buddhalaisille pyhä paikka), joka on siis 46 metriä korkea Kultainen Pagoda, jonka huipulla on ”diamond orb” , jossa on 4351 timanttia ja 76 karaatia!! Kansa siis on köyhä, mutta kultaisia Pagodoja on jokapaikassa ja varmaan osa sisäänpääsymaksusta (8 $) Pagodaan meni sotilasjuntan taskuun, eikä paikallisten ihmisten olojen parantamiseksi. 

Safety first, tarkoittaa täällä vähän eri asiaa kuin Suomessa.. 

Shwedagon Pagodalla oli oletettavasti paljon munkkeja.

Temppeleitä sun muuta Pagodalla

Tunnelma Pagodan alueella oli kokemisen arvoinen, suitsukkeet tuoksuivat voimakkaasti ja ihmisten rukoilu kuului temppeleistä. Voisi melkein sanoa, että ilmassa oli historian kahinaa! Shwedagon Pagoda on siis rakennettu 600 vuotta ennen ajanlaskun alkua.. 

Shwedagon Pagoda, kultainen jättiläinen.

Samana iltana otimme yöbussin kohti Ngwe Saung Beach:ia. Lähdimme kävelemään majoitukseltamme ja etsimään missä bussilippuja voitaisiin myydä ja ei kauaakaan niin huomasimme naisen katukojussa, joka näytti myyvän bussilippuja.  Kysyimme siitä ja hinta meno-paluu Yangon- Ngwe Saung- Yangon olisi 18 000 kyats (15 $) ja lähtö perjantai-iltana Dagon Centre II edestä klo 21.00 ja paluu maanantaina hotellimme edestä klo 10.00. Takaisin olimme Yangonissa loppujen lopuksi maanantaina klo 17.00, joten matkaan meni 5 tuntia, ilman ruuhkaa matkaan olisi mennyt varmaan noin 3,5 h. Ngwe Saung Beach:sta lisää seuraavassa blogikirjoituskessa! Pysythän siis kuulolla!

Nyt lähdetään Antin kanssa ottamaan erä pöytäkiekkoa ja siitä Supalai Parkin katolle katsomaan auringonlasku ja ehkä ottamaan muutama drinkki siihen kaveriksi! Palaillaan! :)

Heheh minä ja munkit, Jani halusi ottaa kuvan!