Don Det, Laos

Laos

 Don Det

Jani oli hehkuttanut minulle aina kuinka rento ja mukava maa Laos on. Päätimme siis lähteä sinne viikoksi ennen Songkrania, sillä Songkranin eli thaimaalaisen uuden vuoden halusimme viettää Khao San Roadilla. Siitä myöhemmin. Mukana reissussa oli myös Risto, joka oli tullut Aasiaan reissaamaan kuukaudeksi. Lähdimme perjantai-iltana kohti Laosin rajaa klo 21.30 bussilla. Hintaa bussimatkalle tuli n. 10 €. Bussit, jotka olisivat vieneet suoraan Laosin puolelle Pakse-nimiseen kaupunkiin, olivat täyteen buukattuja. Otimme siis bussin Thaimaan rajalle kaupunkiin Ubon Ratchathania, josta minibussi edelleen eteenpäin, jolla pääsimme Laosin rajalle. Laosin rajalla piti täyttää viisumihakemus-lomake, johon tuli liittää yksi passikuva ja maksaa 35 US$. Onneksi minulla oli jenkkidollareita mukana, sillä jos oltaisiin maksettu Thaibatheilla, olisi kurssi ollut huono ja hinta olisi ollut 9 euroa kalliimpi.

Lähdettiin perjantai-iltana Mo Chitin bussiasemalta kohti Ubon Ratchathania, määränpäänä Don Det. Huomattiin, että joku muukin oli lähdössä viikonlopun viettoon.

Jani ja Risto rinkkoineen neuvottelemassa ankarasti tuk-tuk hinnoista.

Ensimmäinen Laap Kai ("kanasalaatti") Laosin puolella. Oli kyllä paljon parempaa kuin Thaimaassa. Safkapaikan työntekijöt olivat todella ystävällisiä ja kohteliaita, varsinkin yksi mies, joka oli aivan yltiökohtelias. Yllätyin ja sain heti hyvän ensivaikutelman laosilaisista.

Tämän ihanuuden kyydissä me matkasimme melkein 4 tuntia Paksesta satamaan, josta pääsi Don Detin saarelle. Kyydissä oli vähän reilu 30 ihmistä lähes koko matkan ajan, omaa tilaa ei siis liiaksi ollut. Mutta olipahan melkoinen kokemus, varsinkin yöbussin jälkeen!

Veneitä, joilla matkattiin Don Detille. Kyyti maksoi noin euron. 

Ei näkynyt pilvenpiirtäjiä tai muita hulppeita rakennuksia.

Rajalla ei ollut juuri minkäänlaista tarkistusta ja kävelimme suoraan Laosin puolelle saatuamme passeihimme viisumit. Rajalta otimme minivanin kohti Paksea. Matkaan meni vähän reilu tunti, Paksessa meidän täytyi taas etsiä kyyti keskustasta linja-autoasemalle. Otimme tuk-tuk kyydin, ja ilmeisesti tämä kyyti vei meidät eri asemalle, kuin mistä Jani oli kavereineen matkannut Don Det:lle viime vuonna. Asemalla ei ollut muita kulkuneuvoja kuin pakallisten käyttämiä tuk-tukeja. Aluksi tilanne ei näyttänyt niin pahalta, mutta kun lähdimme liikkeelle, tuk-tukin kyydissä oli noin 30 ihmistä. Siis kolmekymmentäihmistä. Plus kaikki matkatavarat. Matka oli melkoinen kokemus, niin sanottua omaa tilaa ei ollut lainkaan, ja yöbussin jälkeen muutenkin väsymys painoi melkoisesti. Noin neljän tunnin piinan jälkeen pääsimme vihdoin satamaan, josta otimme veneen Don Detille. Vene oli nopea ja olimme 15 minuutin kuluttua Don Detin saarella. Matka kokonaisuudessaan saarelle kesti siis n. 22 tuntia. 

Tästä kävelimme saaren toiselle puolelle ja majoituimme samassa paikassa, missä Jani oli ollut viime vuonna. Ilallinen maistui erittäin hyvältä pitkän päivän jälkeen ja raflan levyttelypatjat toivat mukavan rennon tunnelman. 

Ensimmäisen yön majoitus, maksoi 5 €/yö. Vaihdoimme toiseksi yöksi paljon siistimpään majapaikkaan (ei ötököitä, mitä nyt pari ISOA torakkaa), joka maksoi 6 €/yö ja siitä oli näkymä joelle. 

Risto ja Beer Lao ensimmäisenä iltana rankan matkan jälkeen.

Jani myös!

Majapaikan piha-alue, vasemmalla vessat ja suihkut.

Koko saari oli yhtä pientä kylää.

Mekong-joen alajuoksua.

Lähes kaikki majapaikat oli rakennettu kivasti lähelle jokea, josta näki hyvin auringonlaskun.

Dekolonisaation aikaan vuonna 1954 Laos vapautui Ranskan siirtomaavallan alta, joskin jokapuolella voi nähdä vieläkin ranskalaisia patonkeja. Kuvan aamiainen maksoi 2 € plus maukkain kookospirtelö ikinä 0,6 €. 

Kenties Laosin ominaisin tunnusmerkki; riippumatot.

Näkymä majoituksemme terassilta. Tuossa ravintolassa söimme useasti ja tuosta oikealta pääsi joenrantaan ja uimaan.

Jani päätti virittää oman riippumaton, sen jälkeen kun paikallisten virittämä riippumatto ei oikein kestänyt..

Sunnuntaina päätettiin lähteä melko extemporesti parin tytön synttärijuhliin, jotka Happy Bar järjesti.

Nick:llä oli hieno tatuointi: Life is awesome, enjoy it! 

Porukan Suomi-seurue.

Ranta, jolla bileet olisivat.

Todella kuumana päivänä oli todella virkistävää mennä uimaan.

Rannalla oli musiikkia, muutama cocktaili, grillausta ja muutenkin hyvä meininki.

Upea auringonlasku.

Syömään lähdössä!

Tällaisia levyttelymestoja oli jokapaikassa. Melko rento meininki siis!

Koko saarella vallitsi hyvin rauhallinen, rento, kiireetön, mukava ja yställinen tunnelma. Aika meni hyvin riippumatossa kirjaa lukien ja musiikkia kuunnellen. Oma suosikkini oli tuubailu; vuokrasimme renkaat (1 €/päivä) ja kävelimme saaren kärkeä kohti josta hyppäsimme joen vietäviksi renkaidemme kera. Se vasta tuntui elämältä! 

Ruoka oli todella hyvää ja edullista, lempiannokseni (laap kai, "kanasalaatti") maksoi 3 € riisin kera. Kalliimpaa kuin Bangkokissa, mutta oikeastaan vielä parempaa! Tuoreet yrtit ja ainesosat tuovat siihen niin hyvän maun, että Suomessa sen tekeminen saman makuiseksi lienee mahdotonta. 

Tuubailijiat. Vuokrattiin kivasti eurolla renkaat ja lähdettiin joelle lillumaan! Mahtia.

Mielettömät värit, kiitos Janille ja Janin vedenkestävälle pokkarille tuubailukuvista.

Australialainen pariskunta piti ravintolaa, jossa he myivät mm. tässä kiviuunissa paistettuja pizzoja. Maistettiin yhtenä iltana, yksi pizza taisi maksaa 5 € ja oli ihan maukastakin.

Lehmät ja kanat juoksentelivat kaduilla.

Vuokrattiin pyörät yhdeksi päiväksi ja lähdettiin viereiselle Don Khon saarelle katsomaan vesiputouksia.

Talo keskellä pusikkoa?

Silta Don Detin ja Don Khon välillä, jossa oli ennen Laosin ainut 7 kilometrin pituinen rautatie. Se suljettiin vuonna about 1940 ja vuoteen 2009 asti se piti titteliä: Laosin ainut ikinä rakennettu rautatie. Nyt Laosiin on rakennettu rautatie pääkaupunki Vientianesta Thaimaan Nong Khain:lle. 

Veturi, joka kulki vanhalla rautatiellä.

Janin pyörästä lähti ketjut..! Varmaan sata kertaa.

Oli yhtä kuuma kuin aavikolla. 

Mopokuski ja  melkein-autiomaa.

Löydettiin tuommoinen kylpemästä tien vierestä. 

Matkalla vesiputouksille.

Mekong-joen alajuoksun vesiputous.

Humina oli melkoinen.

Ansaittu juomatauko. 

Taloja vetten päällä!

Pikkupoika tuli auttamaan Jania ketjujen kanssa, kun olisi vaan tiennyt, monta kertaa ne oli jo laitettu paikoilleen saman päivän aikana..

Laosin "perinneruoka" Laotian/Mekong fish steamed in banana leaf. Aivan todella hyvää, samanlainen setti kanalla oli vielä parempaa. Hinta kokonaiset 3,5 €. Oli ainakin tuoretta, kokki haki pian tilauksen jälkeen viidakkoveitsellä viereisestä banaanipuusta tarvittavan lehden annokseen.

Viimeinen aamu, nopeasti meni viikko! Muuten tykkäsin todella paljon, mutta nukkuminen oli todella tukalaa, sillä huoneissa ei ollut ilmastointia - ja saarella oli todella kuuma.

Risto Reipas! :)

Edellisenä iltana satoi todella rankasti, beach volley kenttä vähän kärsi..

Matkalla kohti Songkrania!

Kippis! Huom! Kuva ei ole lavastettu ..

Viikko meni siis aikalailla rentoutuessa. Perjantaina päätimme lähteä takaisin kohti Bangkokia. Matka takaisin oli paljon kivuttomampi; ostimme pakettimatkan, jossa kaikki kyydit oli säädetty valmiiksi eikä 4 tunnin tuk-tuk kyytejä ollut tällä kertaa vuorossa. Kyyti maksoi melko paljon 27 €, mutta kestihän matka aamu 11 seuraavaan aamu kuuteen.